Porin Kotiseutuyhdistys – Hembygds-förening i Björneborg aloitti toimintansa vuonna 1901 hankkimalla 225 putkilokasvin ja 67 sammallajin kokoelmat. Toisena toimintavuonnaan yhdistys teetätti korkeusmittauksia sadassa paikassa, joiden perusteella kyettiin osoittamaan, että ”kivikauden lopussa noin 4000 vuotta sitten pistihe vielä suuri merenlahti aina Nakkilan kirkolle asti.”

Kotiseutuyhdistyksen alkuaikojen roolia nämä ensimmäiset teot kuvaavat varsin hyvin, sillä seuran yhtenä tavoitteena oli viime vuosisadan alussa paikallinen luonnontutkimus.

Alkuponnistelujen avainhenkilö oli hieman mursumaisella ulkonäöllä varustettu, mutta kunnioitettava tohtori Robert Boldt, joka oli lausunut yhdistyksen synnyinsanat autuaan tietämättömänä siitä, että yli toistasataa vuotta myöhemmin samainen yhdistys keräisi kerran vuodessa kymmeniä tuhansia ihmisiä juhlistamaan kotikaupunkiaan, sen historiaa, perinteitä ja etenkin nykypäivää.

Porin Kotiseutuyhdistyksen, joka muutti myöhemmin nimensä nasevammaksi Pori-Seura ry:ksi, toiminta oli melko vähäistä itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen. 1930-luvulla yhdistys jälleen aktivoitui, mutta talvisodan syttyessä Junneliuksen palatsista vuokratut tilat piti luovuttaa sotilaskäyttöön ja sota pysäytti toiminnan muutenkin vuosiksi.

Sodan jälkeen ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin 1951. Toimintaa päätettiin jatkaa ja kehittää. 1950-luku olikin vireää aikaa. Yhdistys keräsi muistitietoa haastattelemalla porilaisia, valo- ja elokuvasi erilaisia kohteita, järjesti retkiä, tuotti kotiseutuoppaan koulujen käyttöön sekä ahkeroi kaupungin 400-vuotisjuhlien järjestämisessä vuonna 1958.

Vuonna 1961 järjestettiin ensimmäistä kertaa kunnianhimoinen kotiseutujuhla eli Porin Päivä, jonka perinteet rusinasoppa- ja ohrankryynivelleineen jatkuvat tähän päivään saakka. Päivästä on tullut porilaisille ja ulkoporilaisille ikimuistoinen perinne, jonka ohjelmaa kokoonnutaan seuraamaan Porin torille. Porin Päivänä seura muistaa ensimmäistä Porin päivän vauvaa. Näistä ”kummilusikkalapsista” osa on jo uusien porilaislasten isoisiä ja isoäitejä. Porin Päivän perinteisiin kuuluu myös juhlaa varten laadittava juliste, jonka tekijöinä ovat olleet porilaiset huippugraafikot ja taiteilijat. Julisteita on porilaisten kotien seinillä kehystettyinä lukemattomia.

Porin Päivä ei ole ollut Pori-Seuran ainoa aikaansaannos. Seura on edistänyt Satakunnan Museon museotalon rakentamista ja taidemuseon perustamista, Kivi-Porin säilyttämistä sekä myötävaikuttanut Porin yliopistokeskuksen kehittämiseen suurlahjoituksella sen kirjastoon. Oma lukunsa on Suomen ensimmäinen kaavalla vahvistettu kävelykatu, jonka perustamisessa Pori-Seurallakin oli roolinsa. Seuran kädenjälkiä löytyy yllättävistä paikoista. Esimerkiksi Porin torilla oleva mieleenpainuva Toriparlamentti-veistosryhmä on Pori-Seuran aikaansaannoksia.

Pori-Seura on kantanut myös ympäristövastuuta. Se on vuokrannut suuren osan Siikarannan kallioista pitkäaikaisella vuokrasopimuksella ja siten suojellut upeaa merenrantamaisemaa jälkipolville.

Oma lukunsa on seuran julkaisutoiminta. Pori-Seura on kustantanut useita teoksia, jotka koskevat Poria ja sen historiaa. Julkaisutoiminta jatkuu edelleen. Viimeisimpänä työnä on ollut koota seuran vuonna 1955 valokuvaaja Sven Raidalta tilaama kaupunkivalokuvasarja kirjaksi.

Vuonna 1983 seura perusti Pro Pori -säätiön, joka on vuosien varrella tukenut monenlaista kotiseutu- ja kulttuurityötä.

2000-luvulle astuttaessa seuran rooli on terävöitynyt perinteisestä kotiseututyöstä enemmänkin vapaaehtoisvoimin toimivaksi kaupungin edunvalvojaksi ja elinvoiman edistäjäksi. Seuran toiminnan ytimenä on porilaisuuden nostaminen kokoavaksi yhteiseksi voimavaraksi. Työssä ei ole unohdettu elinkeinopoliittisia näkemyksiä. Yhdistyksen merkittävänä yhteiskumppanina on ollut Porin Yrittäjät ry.